Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, Sanoma yhteistyökumppaneineen käyttää evästeitä. Jatkamalla lukemista hyväksyt evästeet. Lisätietoja
Takaisin

Joustaa, joustaa...mutta kuinka kauan?

AT Joustava työ 180516.jpg

Nykyään on tarjolla osa-aikatyötä, pätkätyötä, nollatuntisopimuksia, apurahatyötä, sijaisuuksia ja pakkoyrittäjyyttä. Työelämä on murroksessa. Kaikkia työn tekemisen muotoja yhdistää kuitenkin ajatus siitä, että jostakin täytyy saada rahaa elämiseen.

Epätyypilliset työsuhteet sopivat toisille, mutta useimmille ne ovat elämänlaatua heikentävä, ahdistava pakko. Lisäksi suurin osa näissä työsuhteissa toimivista on nuoria ja naisia.

Laura Haapala on työskennellyt lähes 20 vuotta pätkätyöläisenä. Hän pureutuu uudessa kirjassaan Joustava työ, epävarma elämä työelämän muutokseen. Kirjassaan Haapala selvittää, miten ja miksi tähän tilanteeseen on Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa tultu, ja missä mennään tilastojen valossa. Lisäksi kirjassa pohditaan keinoja, joilla epätyypilliseen työhön liittyviä riskejä ja epävarmuustekijöitä voitaisiin vähentää. Haapala on haastatellut kirjaansa useita eri-ikäisiä, erilaisissa elämäntilanteissa olevia ja monenlaisissa ammateissa toimivia ihmisiä. Itsensätyöllistäjiä löytyy esimerkiksi rakennus- ja palvelualojen ohella luovilta aloilta ja aineettomasta työstä, kuten tieto- ja kulttuurityöstä. Itsensätyöllistäjien joukossa on aika paljon esimerkiksi toimittajia, tulkkeja, kääntäjiä, tutkijoita ja asiantuntijoita sekä eri alojen taiteilijoita ja käsityöläisiä.

Laura Haapala on itse työskennellyt pääsääntoisesti freelancer-toimittajana, mutta viime vuosina hän on käsikirjoittanut dokumenttiteatteria ja kirjoittanut Joustava työ, epävarma elämä -kirjan. Tällä hetkellä hän tekee väitöskirjaa itsensätyöllistäjyydestä.

Työstä on tullut talouden ja työn globalisaation sekä teknologian kehityksen myötä joustavampaa. Työtä voi siirtää ulkomaille halvempien työvoima- ja tuotantokustannusten perässä ja työtä voi ulkoistaa sekä teettää epätyypillisissä työsuhteissa. Yksilötasolla joustavuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työtä tehdään erilaisina pätkinä, projekteina ja keikkatöinä. Palkka ja työaika vaihtelevat.

Epäsäännöllinen työ, pienet tulot?

Kun työ on epäsäännöllistä, myös tulot ovat epäsäännöllisiä ja usein myös pieniä. Toimeentulon epävarmuus vaikuttaa moniin arjen asioihin. Epätyypillinen työ voi aiheuttaa usein huolta ja stressiä toimeentulon riittävyydestä. Töitä on etsittävä tauotta. Sosiaaliturvajärjestelmä ei  tunnista epätyypillistä työtä helposti, joten jo pelkän työssäoloehdon täyttyminen työttömyyskorvausta hakiessa voi osoittautua ongelmalliseksi.

Epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien täytyykin uudistaa kokoajan ammatti-identiteettiään ja omaksua uutta tietoa, ja yhtä aikaa kestää tilanne, jossa ei ole pysyvyyttä tai varmuutta.
 
Parhaimmillaan joustava työ antaa kuitenkin mahdollisuuden yksilölliselle, luovalle, mielekkäälle ja itsenäiselle työnteolle. Työ voi olla monipuolista ja antaa monia mahdollisuuksia.

Mitä voin tehdä?

Vaikka yksilön vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset, voi aina yrittää jatkokouluttautua ja syventää omaa osaamistaan. Joustava työ vaatii stressinsietokykyä.  Osa-aikainen työ, määräaikainen työ, vuokratyö ja itsensätyöllistäjyys ovat keskenään erilaisia, joten niihin liittyy myös erilaisia haasteita. Myös eri aloilla ja ammateissa tilanne on erilainen. Epävarmuutta on helpompi sietää, jos on vakituisessa työssä oleva ja säännöllisiä tuloja saava puoliso tai jos omalla tilillä on säästöjä.

Kuka?
Laura Haapala (s. 1975) on valtiotieteen maisteri, joka valmistelee parhaillaan väitöskirjaa itsensätyöllistäjyydestä. Haapala on elättänyt itsensä freelancer-toimittajana vuodesta 1998. Lisäksi hän on käsikirjoittanut kaksi dokumenttiteatterinäytelmää.

LISÄÄ AIHEESTA

29.11.2016
NOLLATOLERANSSI KIUSAAMISELLE
22.11.2016
SUURI TYÖMÄÄRÄ JA KESKEYTYKSET RASITTAVAT
09.11.2016
MISTÄ EROTAT FLUNSSAN JA INFLUENSSAN?

Etsi työpaikkaa