Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, Sanoma yhteistyökumppaneineen käyttää evästeitä. Jatkamalla lukemista hyväksyt evästeet. Lisätietoja
Takaisin

Voitolla työhön -blogi: Hintojen polkeminen on kannibalismia

AT blogi 31.3.16.jpg

Oman työnsä alakanttiin hinnoittelulle ei ole oikeastaan mitään järkevää perustetta.

Vaikkakin löyhästi perusteltua, oman elannon pohjamutiin polkeminen on vakava virhe myös uran alkutaipaleella. Hinta, oli se tuote tai palvelu, ankkuroituu asiakkaan mielessä siihen, mistä lähdetään liikkeelle. On lähestulkoon mahdotonta hilata sitä huomattavasti korkeammaksi, ainakaan millään tasolla kohtuullisen ajan kuluessa.

Alihinnoittelu on tietyissä tilanteissa jo suorastaan epäeettistä ja ammattikuntaa sisältäpäin syövää. Esimerkiksi monet luovan alan yrittäjät ja freelancerit noudattavat suurin piirtein samoja veloitusperusteita. On kaikkien etu, että hinnat liippaavat läheltä. Kun jokaiselta löytyy työhön tarvittava ammattitaito, niin työtilaisuuksista kilpaillaan usein vain suhteilla, omalla PR:llä ja kokemuksella. Pienessä lammikossa peli on ollut yllättävän reilua.

Alalle pyrkivät uudet tulokkaat tuovat usein mukanaan epäreilun kilpailuvaltin – polkuhinnat. Tarkoituksella tai tietämättään. Pahoja palkkiotamppaajia ovat myös harrastelijat, jotka tekevät silloin tällöin hommia esimerkiksi eläkepäivien ratoksi, kuukausityön sivutyönä tai opiskelujen ohessa. Hauskaa pientä puuhastelua ja lomarahojen keräämistä, mutta tuhoisaa ruuhkavuosissa rämpivälle, laihan leipänsä pienistä murusista kokoavalle keikkatyöläiselle.

Tein keikkatyötä eräälle työnantajalle useamman vuoden ajan. Palkkio oli työnantajan itsensä määrittelemä. Sain kaverikseni alalla aloittelevan kollegan, jonka kanssa jaoin hommat. Kaikki sujui sopuisasti. Kunnes erään vuoden vaihteessa minulta ei enää tilattu työtä lainkaan. En saanut ilmoitusta yhteistyön loppumisesta. Kun kyselin kontaktin kuihtumisen syytä, sain ympäripyöreän ilmoituksen linjan uudistumisesta ja löyhän lupauksen jatkosta. Tässä vaiheessa tiesin, että loru oli lopussa. Olin nimittäin kuullut uuden kollegani hinnan – se oli satoja euroja vähemmän.

Oma kalliimpi hintani oli tosiaan työnantajani määrittelemä. Kuinka siis oli mahdollista, että kollega teki hommaa samalle työnantajalle näin ällistyttävän halvalla? No, kävi ilmi ettei hän ollut ottanut selvää alan hinnoittelusta eikä kysynyt työn sen hetkistä hintaa työnantajalta, vaan oli ”heittänyt luvun hatusta” palkkioneuvotteluissa. Ikävää minulle, mutta huonompi homma hänelle ja tulevaisuudessa samaa työtä tekeville, koska hinta on nyt jumissa pohjalukemissa. Tällä tekniikalla koko alan palkkiot pikkuhiljaa putoavat eikä yksittäisten tahojen hintojen höylääminen äkkiä olekaan enää niin harmitonta.

Hintoja polkevalla on tietysti mielestään varaa huokeampiin hintoihin. Hänellähän on useampi tulonlähde. Vaan mitä tapahtuu, kun seuraava herttainen halpatyöläinen purjehtii paikalle? Järkevästi työnsä hinnoitelleella pysyy vielä pekoni pöydässä, vaikka asiakassuhteet vaihtelisivat. Vaan entä jos palkkiot koostuvat parista satasesta?

Suurin ongelma tässä tarinassa ei ole tietämätön, joka pyytää liian vähän, vaan se joka maksaa kuin kitupiikki. Säästötalkoiden kourissa kituuttavat yritykset mahdollistavat polkuhinnat pitkien työsuhteidenkin hinnalla. Keikkaluontoisissa hommissa sekä freelancereita käyttävillä aloilla napataan harmillisen usein alennuksella harrastelija ja tai juuri koulunpenkiltä pudonnut, ja samalla imetään kokeneet ammattilaiset hitaasti kuiviin.

Voitolla työhön -blogi puntaroi työelämän eri alueita tasapuolisesti. Käsittelemme rehellisen ronskisti myös epätyypillisten työsuhteiden kuten pätkä- ja keikkatyön sekä freelancerin elämän paikoin kimuranttejakin kiemuroita. Huokaise hetkeksi, nappaa kuppi kuumaa ja liity seuraan.

 

LISÄÄ AIHEESTA

29.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: KUNNIOITUS KULKEE KAHTEEN SUUNTAAN
22.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: NE TYÖELÄMÄN PIENET ILOT
09.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: KUINKA TOISEN TULOJA VOI ARVOSTELLA?

Etsi työpaikkaa