Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, Sanoma yhteistyökumppaneineen käyttää evästeitä. Jatkamalla lukemista hyväksyt evästeet. Lisätietoja
Takaisin

Voitolla työhön -blogi: Joudutko joustamaan moraalistasi töissä?

AT blogi 040516.jpg

Mikä on käsityksesi oikeasta ja väärästä? Joudutko venyttämään yleisesti noudattamaasi käyttäytymismallia työssäsi?

On ammatteja, joilla on yleisistä moraaliarvoista poikkeava maine. Myyjä korostaa tuotteen hyviä puolia, vaikka tuote itsessään olisi täysin susi. Toimittajat joutuvat rustaamaan mitä mielettömimpiä skandaali- ja turhakeuutisia, joihin varmasti usein nolottaa naputella nimi alle. Some huutaa sopulien turmiota. Telemarkkinoijat ovat jo yleisesti hyväksytty hyljeksinnän kohde eikä kadulla puhelinliittymiä tai hyväntekeväisyyttä kauppaavilla taida sen lupsakampaa olla. Niin kauan, kun jollekin on tarve, palvelun tarjoajalla on paikkansa maailmassa. 

Sitten on aloja, joiden maine horjuu hataran tuloksen vuoksi. Rakennusurakoitsijat ja asiakkaat ovat vääntäneet kättä kautta aikain – kiire ja virheet maksavat maltaita. Mutta mitäpä hommat käytännössä hoitavalla raksaäijällä on siihen sanottavaa? Ylemmältä tasolta tuleva asiakkaan vedättäminen ja huijaaminen on todella tuomittavaa, työntekijät jätettäköön rauhaan.

Hyppäsin aikoinani puhelinmyyjän housuihin, ja myönnettävä on, sisu meni kaulaan parissa päivässä. Puheliaana ja sosiaalisena ihmisenä soittelut ja jopa myynti sujuivat joten kuten, en vain kyennyt myymään turhaa tuotetta pelkästään juttukaveria kaipaaville vanhuksille. Pahinta silti oli, että otin tylyjen asiakkaiden tunteet itseeni. Ymmärsin liian hyvin, mikä heitä kismitti – inhoan itsekin syvästi kotirauhani häirintää.

Painin moraalikysymyksen kanssa vielä asiakaspalvelutyössäni, jossa keksittiin 2000-luvun alussa, että asiakkaille täytyy soittaa ja tarjota palveluita. Siihen aikaan puhelinoperaattorilta ei vielä paljon asiakkaille soiteltu. Aluksi asiakkaat kauhistuivat, että olivat jättäneet laskunsa maksamatta tai tehneet jotain muuta moitittavaa ja lopuksi ärtyneitä, kun tarjosimme heille lisäpalvelua liittymään, joka ei suurimmassa osassa pitäjää pelittänyt kunnolla muutenkaan.

On valtava henkinen taakka, kun oma moraali murenee työpaikalla pikku hiljaa palasiksi. Kuinka kasata erilainen persoona pystyyn vapaa-ajalla? Nykyään ei voi kehottaa ihmistä valitsemaan sopivampaa ammattia, on tullut tässä monen muun mukana huomattua, ettei se käy niin näppärästi. Helppoahan se on saarnata, ettei kenenkään ole pakko alkaa puhelinmyyjäksi. Joskus on pakko. Joskus raha on elämän jatkumiselle tärkeämpää kuin esimerkiksi etiikka. Eikä kaikkien oikeuskäsitys tahriudu jonkun muun mielestä arveluttavasta tekemisestä.

On eräs ala, joka jyrsii omaa järkeäni. En oikein pääse tämän uuden yrittämisen ytimeen – lifestylebloggaus on minulle mysteeri. Vastaavaa ei ole ennen nähty ja minua hämmentää siinä moni asia. Bloggaamisen mistä tahansa muusta tajuan täysin: ihmisellä on tietotaitoa tai kiinnostusta johonkin aiheeseen ja hän kuvaa ja kirjoittaa siitä.

Mutta se, että joku elättää itsensä sillä, että on saanut elämässä runsaasti materiaa ja tiedottaa tuhatpäisille joukoille, missä lounastaa, minkä lafkan lanseeraustilaisuudessa siemailee skumppaa, miten asuu, mitä pukee päälleen päivittäin, miltä näyttää edestä ja takaa tai kun istuu ja makaa, vain hämmästyttää minua. Tämä tietysti muistuttaa paljon tosi-tv:tä, joka on myös saavuttanut suunnattoman suosion. Silti se, että etuoikeutetulla elämällä tahkotaan lisää rahaa ja turhaa tavaraa kolhii minun moraalikäsitystäni.

Tämä mallin, toimittajan, valokuvaajan, sisustusuunnittelijan, ruoka-arvostelijan ja promoottorin keskeneräinen kombo ei istu minun päähäni. Mikään tässä ei ole keneltäkään pois, eikä se siksi minua kaivele. Se, mikä huolettaa, ovat nuo tuhannet nuoret seuraajat, jotka janoavat samaa elämää. Mikä näiden ihmisten tulevaisuus on? Vaikka onnistuisi kehittämään suositun blogin elämällä loistokasta elämää, mitä tapahtuu aikuisena? Mistä he saavat eläkeammattinsa? Bloggaaminen on niin uusi ala, että sitä emme vielä tiedä. Vahva veikkaukseni on, että viimeistään vajaa nelikymppisenä seuraajat katoavat omien ruuhkavuosiensa vietäväksi, ja mitä silloin tekee ihminen, joka on kuluttanut kaiken aikansa sekä tulonsa päivän asuihin ja ylellisiin lounaisiin? Tietysti nämä mielettömät määrät turhaa materiaa ovat todella huolestuttavia myös ekologiselta kannalta.

Ammatin mahdollisesti vaatima moraalin minimalisointi on kuitenkin tekijänsä oma asia. Me muut voimme mielessämme ihmetellä, miten sekin nyt semmoista viitsii, mutta hoidetaan silti kaikki oma pesämme parhaamme mukaan. Moraalista joutuu joskus joustamaan ihan tavallisessakin työssä. Milloin asia on vaivannut sinua?

Voitolla työhön -blogi puntaroi työelämän eri alueita tasapuolisesti. Käsittelemme rehellisen ronskisti myös epätyypillisten työsuhteiden kuten pätkä- ja keikkatyön sekä freelancerin elämän paikoin kimuranttejakin kiemuroita. Huokaise hetkeksi, nappaa kuppi kuumaa ja liity seuraan.

LISÄÄ AIHEESTA

07.12.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: PIENISSÄ JOULUISSA
29.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: KUNNIOITUS KULKEE KAHTEEN SUUNTAAN
22.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: NE TYÖELÄMÄN PIENET ILOT

Etsi työpaikkaa