Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, Sanoma yhteistyökumppaneineen käyttää evästeitä. Jatkamalla lukemista hyväksyt evästeet. Lisätietoja
Takaisin

Voitolla työhön -blogi: Kotitoimiston koettelemukset

AT Voitolla työhön -bloggaus 020216.jpg

Yksi suurimmista haaveistani on ollut kotona työskentely. En ole toimistoihminen enkä ysistä viiteen vääntäjä. Haaveeni toteutui yli kymmenen vuotta sitten ja olen elättänyt itseni freelance-kirjoittamisella siitä lähtien. Olen nauttinut rauhallisista aamiaisista, käynyt keskellä päivää lenkillä ja hoitanut hommani milloin mielin. Minulla on ollut kaikki maailman aika. Tai ainakin kaikki vuorokauden tunnit valittavanani.

Kunnes minut paiskattiin voimalla maan pinnalle.

En ole koskaan ollut kummoinen jauhopeukalo mutta onnistuin hieman yllättäen saamaan pullan uuniin toissa vuonna. Alussa jouduin pienoiseen paniikkiin, kunnes tajusin - työni on aivan ihanteellista vauvanhoidon ohessa tehtäväksi!

Viime vuoden alussa jäin äitiyslomalle. Neuvolan perhevalmennuksessa sanottiin, että vauvat nukkuvat todella paljon, jopa 20 tuntia vuorokaudessa. Viittasin ja kysyin, tekevätkö monet vanhemmat kotona töitä vanhempainlomalla. Neuvolan täti hymähti ja kertoi ettei vapaata aikaa jää niin paljon kuin kuvittelisi, vaikka vauva paljon nukkuukin. Pidin neuvolan tätiä vähän yksinkertaisena ja tokaisin tyytyväisenä, ettei minun tarvitse kirjoittaa kuin jokunen tunti päivässä. Tädin ilme oli arvoituksellinen ja hän pysyi visusti vaiti.

Huomasin pian, että vauvat todella nukkuvat melko paljon. Silloin kun heitä ei vaivaa mikään. Minä sain refluksimallin, joka nukkui vain kun oli kiinnittynyt suustaan tissiin. Tissiin kiinnittyneen löysän lötkön kanssa on kamalan vaikea kirjoittaa pöytämallin tietokoneella. Kuolemanväsyneenä on kamalan vaikea kirjoittaa millään välineellä. Jätin hyvällä omallatunnolla työt taka-alalle. Tärkeintä oli purra välillä itsekin muuta kuin hammasta ja vaihtaa vaippa kun se pullotti. Sama päti tissiin. Näin kului kuukausia. 

Tulivat refluksilääkkeet, maidonkorvike ja mummo. Aloin erottamaan päivän yöstä ja käymään suihkussa silloinkin, kun en saanut tukkaani yhdellä pyyhkäisyllä pystyyn. Aamumme alkoivat viideltä tai viimeistään kuudelta poikani perittyä isänsä viheliäisen vuorokausirytmin. Äitini palasi kerta toisensa jälkeen palvomaan ainoan lapsenlapsensa alttarilla, jolloin minä pääsin haparoiden hommailemaan jotain työntekoa muistuttavaa.

Juniori täyttää tässä kuussa vuoden. Hän taapertaa tyytyväisenä kärrynsä kanssa ja viihtyy välillä omissa leikeissään. Hän on erittäin energinen ja kova pälpättämään. Ajoittain olen saanut jotain aikaiseksi hänen päiväuniensa aikana. Viime viikolla tuli työtarjous, jonka vuoksi minun oli samantien soitettava Kelaan, eläkeyhtiöön ja verovirastoon. Mummia ei näkynyt mailla halmeilla. Haistoin vaikeuksia mutta ryhdyin toiveikkaana tuumasta toimeen.

Kelaan oli pitkä jonotusaika ja jouduin jättämään soittopyynnön. Eläkeyhtiöön jonottaessani jälkikasvulleni iski armoton nälkä. Palveluneuvoja vastasi, kun luumusoseesta oli puolet pöydällä ja  puolet pojan naamassa. Nainen halusi tietää viime vuonna verotetut tuloni, joten kipaisin toiseen huoneeseen. Kymmenen sekunnin poissaoloni aikana taapero oli sukinut soseella harvat haivenensa sojottaviksi suikaleiksi, joista Jussi 69:kin olisi ollut kateellinen. Selkeästi uuteen hiusmalliinsa tyytyväisenä hän imeskeli loppuja luumuja hihoistaan.

Veroasiat hoidettuamme sankarillemme tuli lämmin lähetys pöksyihin. Olihan hän juuri nauttinut resorillisen luumusosetta. Kiikutin kakkaisan kaverin kylppäriin, ja kun olin kuorinut häneltä vaipan, soitti Kelan nainen. Huuhtelin sonnat salamannopeasti ja vastasin. Unohdin laittaa pojalle uuden vaipan.

Kun kuivasin lattiaa vaippavahingon jäljiltä, pääsin läpi eläkeyhtiöön. Tässä vaiheessa pikku piipero totesi, että huushollin jokainen lelu on hanurista ja mestarileikittäjä vain kököttää työtuolillaan iänikuinen läpyskä korvallaan. Poikanen liimautui lahkeeseeni päästellen palosireenimäisiä huomionkiljahduksia. En kuullut sanaakaan YEL-maksuistani. Minun oli ilmoitettava kantani työtarjoukseen pian, joten syyllistyin katalaan ratkaisuun.

Kiikutin kitisevän paketin pisteeseen A ja harpoin pisteeseen B pojan nelistäessä perässäni ihailtavan nopeaa vauhtia ja kiljuessa keuhkojensä täydeltä ”aapuuvaaa, aapuuvaaa”, joka ei siis viittaa välittömään hätään, vaan jonka mumminsa on jostain mystisestä syystä Pulttibois-fanina hänelle opettanut. Juoksin poikaani pakoon loppupuhelun ajan.

Lopulta sain asiani (lähes) kunnialla hoidettua, ja nappasin vielä sen työnkin. Uusi haaveeni on rauhallinen ja hiljainen toimisto, johon pääsisin lepäämään yhdeksästä viiteen.

 

Voitolla työhön -blogi puntaroi työelämän eri alueita tasapuolisesti. Käsittelemme rehellisen ronskisti myös epätyypillisten työsuhteiden kuten pätkä- ja keikkatyön sekä freelancerin elämän paikoin kimuranttejakin kiemuroita. Huokaise hetkeksi, nappaa kuppi kuumaa ja liity seuraan.

 

 

 

 

 

LISÄÄ AIHEESTA

07.12.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: PIENISSÄ JOULUISSA
29.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: KUNNIOITUS KULKEE KAHTEEN SUUNTAAN
22.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: NE TYÖELÄMÄN PIENET ILOT

Etsi työpaikkaa