Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, Sanoma yhteistyökumppaneineen käyttää evästeitä. Jatkamalla lukemista hyväksyt evästeet. Lisätietoja
Takaisin

Voitolla työhön -blogi: Kun jaksaminen loppuu

AT Voitolla työhön -blogi 080416.jpg

Tänä päivänä työpaikasta voi tipahtaa kuin tipunen oksalta ja vakituisen työn saaminen on verrattavissa lottovoittoon. Silti, tai juuri siksi, jopa joka neljäs työntekijä kärsii jonkinasteisesta työuupumuksesta.

Toisin kuin joku saattaa syyllistää, työuupumus ei johdu liiasta roskaruuan rouskuttamisesta, liikunnan puutteesta, karikkoisista suhdevesistä eikä Netflix-maratoneista.Toki terveelliset elämäntavat avittavat aina kaikessa jaksamisessa, mutta varsinaiseen työuupumukseen altistavat nimenomaan työolosuhteet; erityisesti epätasapaino omien odotusten ja niiden toteutumisen suhteen sekä työnantajan kohtuuttomiksi koetut vaatimukset. Loppuunpalamisen tunnistaa usein jatkuvasta väsymyksestä, kyynistymisestä työn suhteen ja alentuneesta ammatillisesta itsetunnosta – totaalisesta turhautumisesta kaikkeen, mikä liittyy työhön.

Työuupumus lienee lisääntynyt, koska ihmiset päätyvät herkemmin aloille, joita eivät tunne välttämättä omikseen. Valitettavasti myös työnantajien resurssit pienenevät jatkuvasti, työmäärät kasvavat, rooliristiriidat rehottavat ja työntekijän vaikuttamismahdollisuudet ovat usein yhä vähäisemmät. Työntekijä saattaa kaiken summana kokea tulevansa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Motivoitunut raataja kohtaa huonolla tavalla haastavan työympäristön. Perfektionistit ja tunnolliset työntekijät ovatkin erityisen otollisia uupujia.

Uupua voi toki ihan toimivissakin työolosuhteissa. Työssähän ei varsinaisesti olla pitämässä hauskaa, vaan monella se on rutiineja, raatamista ja oman persoonan päivittäistä sovittamista ehkä hiukan epäsopivaan muottiin. Nykyään hypetetään paljon oman haaveammatin etsimisestä ja siihen pyrkimisestä, mutta kuinka monella se oikeasti toteutuu? Oli työ sitten herkkua tai haastetta, on sieltä saatava jotain motivoivaa jaksaakseen: onnistumisen tunteita, hyvää palautetta, palkitsevuutta tai luomisen iloa.

Jos uupumus ei ole vielä poikinut niin oikukkaita oireita, että olisit jo sairasloma-asteella mutta henkinen väsymys hiertää huomattavasti, tulisi ongelmaan tarttua heti. Työssä jaksamisesta on otettava tietynlaista vastuuta myös itse. Yllättävän moni asettaa itselleen vaatimuksia, joita ei tarvitsisi täyttää.

Työpersoonan ei tarvitse olla ihan yhtä hervoton ja sosiaalinen kuin yksityinen minä. Esimerkiksi kaikkiin työpaikan sosiaalisiiin suhteisiin, juorujengiin, ei tarvitse ottaa osaa, jos omissa hommissa on tarpeeksi. Jos työpaikan valtasuhteet vaikeuttavat oloa, kierrä kuppikunnat kaukaa. 

Liian kiltti, uhrautuja tai täydellisyydentavoittelija stressaa herkästi kaikesta, eritoten omista virheistään ja puutteistaan. Työ on kuitenkin vain työtä, se ei määrittele meitä ihmisinä. Itsensä ruoskija kaipaa hitusen huliviliasennetta, marttyyreille ei pystytetä nykyään patsaita. Ala hiljalleen harjoittelemaan itsesi arvostamista ja ajattele itsestäsi armollisemmin, olet todennäköisesti tönön tunnollisin työntekijä. Eikö se riitä?

Yritä yksilöidä ahdistuksen syitä: mikä mättää työolosuhteissa tai omassa jaksamisessa? Jos esimerkiksi työn haasteet kasvavat huomattavasti siihen nähden, mitä sinut palkattiin tekemään, tulisi työnantajan tarjota tarvittavaa koulutusta tai perehdytystä. Rasittavasta työympäristöstä tai kohtuuttoman tuntuisista vaatimuksista voi keskustella esimiehen kanssa. Työsuojeluvatuutettukin voi toimia tukihenkilönä, jos homma ei tunnu etenevän.

Työssä jaksaminen voi vain tiettyyn pisteeseen olla kiinni työntekijän tilanteesta. Suurin vastuu stressivapaasta ja mahdollisimman kevyesti kuormittavasta työympäristöstä on työnantajalla. Esimiehen tulisi tehdä tehtävät niin selväksi, ettei kukaan joudu kantamaan taakkaansa enempää. Pomoltahan sitä palautettakin pitäisi saada, toki toimivassa tiimissä pallotellaan ideoita, kysymyksiä ja kehuja myös työtovereiden kesken.

Koska emme elä Laalaalandiassa, työolot eivät välttämättä muutu, vaikka kuinka kapinoisi. Ehkä esimies on sellainen, että häntä ei uskalla lähestyä tai firman resurssit ruopivat pohjamutia niin, että parannuksia ei pystytä toteuttamaan. Tähän tilanteeseen minulla ei valitettavasti ole taikasanaa. Itse otin aikanaan loparit, kun työ tuli uniinkin enkä kyennyt relaamaan edes kesälomalla. Kärvistelin työttömänä pari vuotta ja pääsin lopulta työharjoittelun kautta taas hommiin kiinni. Vaikka yleinen konsensus tuntuu olevan, että työ on elämä, oma neuvoni olisi: heittäydy tuntemattomaan äläkä uhraa elämäniloasi, terveyttäsi ja mielenrauhaasi mahdottomassa ympäristössä.

”Toivo on puoli elämää, välinpitämättömyys on puoli kuolemaa.” -Kahlil Gibran

Voitolla työhön -blogi puntaroi työelämän eri alueita tasapuolisesti. Käsittelemme rehellisen ronskisti myös epätyypillisten työsuhteiden kuten pätkä- ja keikkatyön sekä freelancerin elämän paikoin kimuranttejakin kiemuroita. Huokaise hetkeksi, nappaa kuppi kuumaa ja liity seuraan.

 

 

LISÄÄ AIHEESTA

07.12.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: PIENISSÄ JOULUISSA
29.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: KUNNIOITUS KULKEE KAHTEEN SUUNTAAN
22.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: NE TYÖELÄMÄN PIENET ILOT

Etsi työpaikkaa