Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, Sanoma yhteistyökumppaneineen käyttää evästeitä. Jatkamalla lukemista hyväksyt evästeet. Lisätietoja
Takaisin

Voitolla työhön -blogi: Mikä työssä turhauttaa?

At-Blogi 150616.jpg

Vaikka kuinka tykkäisi työstään, niin turhauttavia tilanteita, ihmisiä ja asioita ilmenee aina.

Itselläni on tällä hetkellä massiivinen ajanpuuteongelma. Olen hoitovapaalla ja teen töitä kotona, niin paljon kuin lapsenhoito antaa myöten. Paitsi, että sehän ei anna. Tietysti juuri nyt ideat ja mielikuvitus jylläävät, luovuus on huipussaan ja motivaatiota löytyy. Aikaa ei sitten millään. Hoitoon lasta en vielä saa ja yksityiset hoitajat maksavat maltaita. Työskentelen siis pojan päikkäriaikaan, iltaisin ja isin viihdyttäessä vekaraa.

Sekin turhauttaa, että työskennellä täytyy napista painamalla sillä sekunnilla kuin lapsivapaani alkaa. Miksi en ollut näin innoissani ja tuottoisa, kun minulla oli kaikki maailman aika? Tyypillistä mielen temppuilua, luulen olevani nyt jossain flow-tilassa, koska en voi tehdä töitä niin paljon kuin haluaisin. Jos aikaa tipahtaisi eteeni lahjapaketissa, iskisi jumi varmasti päälle välittömästi.

Turhautuminenhan on usein täysin asenteesta ja psykologiasta kiinni. Jos osaa asennoitua niin, että tilanne on nyt hetken tämä, hermotkin hellittävät hiukan. Minä en osaa. En ole koskaan osannut. Sekös vasta turhauttaa.

Asiakaspalvelutyössä hermoni olivat jatkuvasti riekaleina yksinkertaisesti siitä syystä, että halusin hoitaa asiakkaan ongelman/vian/reklamaation aina loppuun mutta valtuuteni tai järjestelmät eivät sitä usein sallineet. Tällaiselle hermoheikolle oli kova pala kuunnella haukkuja ja sadattelua, joihin en voinut vaikuttaa. Kulutinkin usein paljon aikaa yhden asiakkaan asian ajamiseen, josta taas sain noottia esimieheltä. Siitä tympimisen kierre lähti kunnolla käyntiin.

Äitini joutui vastikään sairaalaan vakavan sairauden vuoksi. Kriittisimpänä aikana soittelin sairaalaan vähän väliä, sillä hän toipuu eri kaupungissa enkä voi vierailla hänen luonaan usein. Aistin sairaanhoitajien ärtymyksen lankoja pitkin. Ymmärrän, että heillä on kiire ja kädet täynnä, varmasti muutkin omaiset pirauttelevat omien sukulaistensa vointeja. Äitini taitaa vielä olla tilansa vuoksi melko haastava potilas. En halua olla vaikea, mutta en voi hoitaa tätä asiaa mitenkään muutenkaan. Voin kuvitella, kuinka rasittavaa sairaanhoitajien työ on aliarvostuksen, kiireen, kärttyisten potilaiden, inhimillisen tuskan ja kaiken muun muassa. Olen silti äitini ainoa tuki, joten sori hoitajat, aion piinata teitä niin kauan kuin äiti sairaalassa makaa.

Naiset tuppaavat tutkimustenkin valossa turhautumaan enemmän työtilanteissa. Lasikatto on edelleen totista totta, erityisesti korkeissa johtotehtävissä, ja naiset kokevat usein, että he joutuvat tekemään enemmän voidakseen saada ylennyksen tai samat edut kuin vastaavaa työtä tekevä mies. Tilanne luo usein perfektionismin kierteen, joka taas aiheuttaa työuupumusta ja stressiä.

Ahkerasti työskentelevä ihminen, jolta lipsuu ylennys tai arvostus aina jostain syystä ohi, saattaa lopulta viitata kintaalla koko hommalle. Kunnianhimoa on ruokittava tai se kuihtuu. Moni turhautuu työssään myös merkityksellisyyden puutteesta. Jos tuntuu, että oma panos tai työ ei ole kenellekään tärkeää, laskee se motivaatiota ja herättää hälläväliä-asenteen.

Samaa kaavaa toistava työ vaatii hyviä hermoja ja pitkäjänteisyyttä. Jos työtehtävä ei juuri muutu tai palkitse, jonkun muun täytyy tehdä se. Yllättävän moni kokee työnsä olevan täysin joutavaa. Jälleen kerran nostan esimiehen palautteen ja palkitsemisen tärkeäksi työmotivaation nostattajaksi ja jopa välttämättömäksi velvollisuudeksi.

On tärkeää asettaa myös henkilökohtaisia tavoitteita, joita saavuttamalla saa onnistumisen tunteita. On muuten enemmän kuin suositeltavaa palkita itseään onnistumisista tai tavoitteisiin pääsystä jollain iloa tuottavalla asialla. Itse katson vaikka pari jaksoa lempisarjaani viinilasi kourassa tai syön tosi tuhmia ja rasvaisia herkkuja, kun olen hoitanut homman, jonka koen haastavaksi tai tympeäksi. Vaakani tosin vihjailee, että kannattaisi keksiä hiukan tervehenkisempiä palkintoja.

Turhautumisen tunteista kannattaa puhua muille ja muutenkin tarkastella mielessään, mikä tarkalleen ottaen ketuttaa ja voiko sille itse tehdä jotain. Pelkästään uusi näkökulma tai toiveita tarjoava tulevaisuuden visio voi antaa hengähdyshetken haastavaan tilanteeseen. Jotkut saavat mielenrauhaa meditoinnista, joogasta tai vaikka metsässä vaeltelusta. Mielen tyhjentäminen saattaa parhaimmillaan sytyttää tilannetta kirkastavan valon omassa kupolissa.

Voitolla työhön -blogi puntaroi työelämän eri alueita tasapuolisesti. Käsittelemme rehellisen ronskisti myös epätyypillisten työsuhteiden kuten pätkä- ja keikkatyön sekä freelancerin elämän paikoin kimuranttejakin kiemuroita. Huokaise hetkeksi, nappaa kuppi kuumaa ja liity seuraan.

 

 

 

 

LISÄÄ AIHEESTA

29.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: KUNNIOITUS KULKEE KAHTEEN SUUNTAAN
22.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: NE TYÖELÄMÄN PIENET ILOT
09.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: KUINKA TOISEN TULOJA VOI ARVOSTELLA?

Etsi työpaikkaa