Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, Sanoma yhteistyökumppaneineen käyttää evästeitä. Jatkamalla lukemista hyväksyt evästeet. Lisätietoja
Takaisin

Voitolla työhön -blogi: Pelkäämisestä ei makseta palkkaa

At TYössä ei tarvitse pelätä Voitolla Työhön -blogi 090216.jpg

Teiniaikojen työpaikkoihini kuului lääkärikeskus, jossa toimin siivoojana. Kipitin sinne kesälomallani parina iltana viikossa, luuttusin lattiat, pyyhin pölyt, kuurasin lavuaarit ja tyhjensin roskikset. Paikka oli karmiva, kuin suoraan kauhuleffasta. Sermirivistöjen erottamat laverit loivat oivia piilopaikkoja potentiaalisille murhaajille. Pienissä hoitohuoneissa gynekologin jalkatuet ja kliiniset instrumentit kiiltelivät kilpaa vahattujen muovilattioiden kanssa. Keskus oli aina saapuessani pimeänä, kunnes huone kerrallaan sytytin valot. Kaahasin kitisevän siivousvaununi kanssa niska kihelmöiden hoitotilasta toiseen, putsasin paikat pikavauhtia, ja unohdin kerran jos toisenkin tyhjentää nurkassa kököttävän roskakorin.

Ensimmäinen vakituinen työni oli puhelinasiakaspalvelijana suurella teleoperaattorilla. Tein paljon yövuoroja ja jouduin taas taistelemaan mielikuvitukseni kanssa. Valtavassa toimistorakennuksessa oli kuusi kerrosta, öisin talossa työskentelimme vain minä, kollegani ja yövartija. Harpoin aina evääni ennätysnopeasti keittiötiloista. Liikuin niin vauhdilla, että liiketunnistimilla toimivat valot vasta vilkkuivat, kun vilistin jo takaisin päin. Pelkäsin pöljänä kaikkea yliluonnollista, kauhuleffojen ystävänä minua vaanivien veristen kohtaloiden määrä oli rajaton. Kunnes vastaanotin puhelimessa ensimmäiset tappo- ja pommiuhkaukseni. Sen jälkeen pelkäsin ihan oikeita ihmisiä.

Samassa tiimissä kanssani työskenteli nainen, jolla oli rampauttava korkeiden paikkojen pelko. Hänen ikäväkseen työskentelimme valtavassa lasista rakennetussa kompleksissa, jossa hissiin johtava käytäväkin oli jonkun vision vuoksi läpinäkyvä. Nainen joutui lopulta jäämään pitkälle sairaslomalle, koska ei kyennyt liikkumaan talon kieltämättä ei-niin-käyttäjäystävällisissä tiloissa.

Kuvaamani pelkotilat ovat siitä harmittomimmasta päästä – omasta päästä. Siitä, johon voimme edes jollain tavalla vaikuttaa. Karmeinta työpaikalla pelkäämistä on tietysti itsestä riippumaton piina - työpaikkakiusaaminen. Ihmisen työnteon vaikeuttaminen tieten tahtoen on niin vakava asia, että sen pitäisi olla laissa rangaistava teko. Eihän kenenkään työvälineitäkään voi rangaistuksetta tuhota. Henkinen kapasiteetti lienee arvokkaampi kuin vaikkapa tietokone.

Työterveyslaitoksen tietojen mukaan yli 100 000 palkansaajaa kokee päivittäin kiusaamista työtehtävissään. Kiusaaja voi olla työtoveri tai esimies. Työpaikkakiusaajan motiivia on todella vaikea ymmärtää, miksi saastuttaa työpaikan ilmapiiri? Joskus se on tahatonta, kahden erilaisen persoonan kommunikaatiokatkos, toisinaan taas täysin tahallista oman egon tai työsuorituksen pönkitystä. Kiusaaminen voi olla mitä tahansa mitätöinnistä, ignooraamisesta tai eriarvoisesta kohtelusta aina juoruiluun, uhkauksiin ja nimittelyyn. Seksuaalinen häirintä on niin valtava ja viheliäinen mörkö, että sitä kannattaa käsitellä ihan erillisessä kirjoituksessa.

Ystäväni työskenteli pienehkössä toimistossa. Viereisessä huoneessa istui kaksi kollegaa, jotka olivat ystävystyneet läheisesti. Heillä oli työssä raatamisen ratoksi kehitetty huvi – juoruilu. Koska lähes tuntemattomista työtovereista saa kovin vähän juorunjuurta, he keksivät sitä omasta päästään. Ystäväni elämä muuttui tarinankertojien suussa kovin värikkääksi ja skandaalinkäryiseksi. He menivät niin pitkälle, että esimies puuttui hänen sairaspoissaoloihinsa epäillen niistä alkoholiongelmaa. Aivan kuten koulukiusaamistapauksissa, sosiaalinen media loi vielä uuden väylän vihamieliselle vihjailuille. Kiusaajien ei tarvinnut edes postittaa ilkeitä sanojaan kiusatuille, riitti kun he keskustelivat facebook-seinillään julkisesti keskenään. Kaikki tiesivät, keitä ovat ”nuori lintsari” tai ”kahvipullasta pitävä”.

Tämä tapaus kuivui kasaan joten kuten oikeudenmukaisesti. Esimies uskoi ystävääni, erotti naiset eri huoneisiin ja taputteli tapauksen hoidetuksi. Mysteeriksi jäi, saivatko he edes varoitusta.

Kiusaaminen ei tarkoita mitä tahansa konfliktia, vaan viittaa järjestelmälliseen ja pitkäaikaiseen henkiseen väkivaltaan - vakavasti otettavaan vallankäyttötilanteeseen, joka tulee katkaista välittömästi. On myös mahdollista, että kiusaajaksi koettu ei tunnista omaa käytöstään vääräksi tai on kokenut itse jossain kohtaa tulleensa väärinkohdelluksi. 

Tärkeintä kiusaamistapauksissa onkin ottaa ongelma välittömästi puheeksi joko kielteisesti käyttäytyvän tai esimiehen kanssa. Jos asia ei selviä tai sitä ei lähdetä saman tien korjaamaan, voit aina esittää valituksen ylemmälle esimiehelle. Mikäli tehokkaisiin toimenpiteisiin ei vieläkään ryhdytä, kannattaa kiusaamisesta tehdä valvontapyyntö työsuojeluviranomaiselle.

Työpaikkakiusaaminen ei saa olla tuomio onnettomiin työvuosiin, vaan parhaassa tapauksessa mahdollisuus puhdistaa koko työympäristön ilmapiiriä ja vapauttaa sitä avoimempaan suuntaan.

Oletko sinä kokenut kiusaamista tai pelkoa työpaikallasi?

Osoitteesta www.ttl.fi löytyy hyviä neuvoja ja arvokasta asiaa työpaikkakiusaamisesta ja yleisestä työhyvinvoinnista.

Voitolla työhön -blogi puntaroi työelämän eri alueita tasapuolisesti. Käsittelemme rehellisen ronskisti myös epätyypillisten työsuhteiden kuten pätkä- ja keikkatyön sekä freelancerin elämän paikoin kimuranttejakin kiemuroita. Huokaise hetkeksi, nappaa kuppi kuumaa ja liity seuraan.

 

 

 

 

 

 

 

LISÄÄ AIHEESTA

07.12.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: PIENISSÄ JOULUISSA
29.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: KUNNIOITUS KULKEE KAHTEEN SUUNTAAN
22.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: NE TYÖELÄMÄN PIENET ILOT

Etsi työpaikkaa