Jotta sivuston käyttö olisi sinulle sujuvaa ja mainokset kiinnostavia, Sanoma yhteistyökumppaneineen käyttää evästeitä. Jatkamalla lukemista hyväksyt evästeet. Lisätietoja
Takaisin

Voitolla työhön -blogi: Sotivatko sukupolvet työpaikallasi?

AT blogi 280616 sukupolvien kuilu.jpg

Työelämässä seikkailee sukupolvista Z:taa, Y:tä ja X:ää, suurista ikäluokistakin on vielä kourallinen mukana menossa.

Asetun ikäni puolesta juuri X:n ja Y:n vaihteeseen. On mielenkiintoista huomata, että istun selkeästi paremmin X-sukupolveen liitettyihin yleistyksiin. Työskentelykulttuuriimme ja arvoihimme vaikuttaakin ikää enemmän juuri se, minkälaisena aikana olemme kasvaneet.

Suuriin ikäluokkiin kuuluvat varsinaisesti pian sodan jälkeen eli 1946-1949 syntyneet, mutta joissain tilastoissa heihin lasketaan myös 1950-1963 syntyneet. Työelämämme konkareiden varttuminen sijoittui aikaan, joilloin Suomi vasta alkoi kaupungistua ja työympäristö teollistua. 60-luvulla vakituisen työn saaminen oli helpohkoa eikä vaatinut välttämättä koulutusta. Perinteiset ammatit täyttyivät maalta kaupunkiin muuttavista.

Arvosteluakin nämä sukupolvet ovat saaneet osakseen, mutta aina välillä on hyvä muistaa, keiden aikaansaannosta ovat esimerkiksi kaikille yhteinen ja ilmainen peruskoulu, äitiyslomat, hoitovapaat, opintolainat ja -tuet sekä subjektiivinen päivähoito-oikeus. Näistä hyvinvointiyhteiskunnan palveluista vanhempamme ja heidän vanhempansa eivät juuri itse ehtineet nauttia.

Työelämässä suuret ikäluokat ovat tutkimusten mukaan vähiten vaativa ryhmä.

X-sukupolveen lasketaan yleensä vuosina 1964-1979 syntyneet. Olemme viettäneet lapsuutemme hyvinvoinnin ja kasvun keskellä, mutta alkaneet työtaipaleemme 90-luvun lamakauden epävarmuudessa. Töitä ei enää tippunutkaan taivaasta. Moni on ollut pitkään työelämässä ja mahdollisesti työskennellyt usealla eri alalla, jotkut kärsineet useampaankin otteeseen työuupumuksesta.

Vaadimme tilastojen mukaan muita sukupolvia useammin parempia etuja, palkkaa ja joustavia työskentelymahdollisuuksia. Uuvumme usein teknologian nopeasta kasvusta ja kaipaamme luonnonläheisyyttä. Meidän arvoiksemme nimetään perhe sekä elämän perinteiset mukavuudet kuten kesämökki, auto, oma koti ja muut materiaaliset onnenhippuset. Unelmoimme usein vapaa-ajasta ja työtaakan vähenemisestä.

Y-sukupolvi, diginatiivit, pitää sisällään vuosina 1980-2000 maailmaan mätkähtäneet. Teknologian keskellä kasvaneet arvostavat aiempiaan enemmän luomua, yhteisöllisyyttä, monikulttuurisuutta ja omatoimisia työskentelymahdollisuuksia. Titteleiden sijaan he kaipaavat kehittymismahdollisuuksia ja mentorointia.

Y:t nauttivat erottumisesta ja kaipaavat elämyksiä. He kyseenalaistavat vanhat johtamistavat, haluavat tuunata työelämää modernimmaksi ja unelmoivat maailman pelastamisesta.

Zetat eli milleniumlapset (2001-) syntyivät maailmaan huolimatta pelätystä Y2K-katastrofista, joka ei oikeastaan aiheuttanut kovin paljon muuta kuin pysäytti yhden japanilaisen ydinvoimalan ja poiki kymmenille miljoonille Backstreet Boys -faneille albumin, joka nimettiin, yllätys yllätys, Milleniumiksi.

Nuorin sukupolvemme on suurilta osin vielä arvoitus. Heidänkin työelämänsä alku sijoittuu laman kohdalle, aivan kuin vanhempiensa aikanaan.

Heille teknologia on yhtä yksinkertaista kuin meille keski-ikäisille oli C-kasetin kelaaminen kynällä. He taitavat kulttuurisia hienouksia ja kieliä mutta arvostavat myös perinteitä. Y-sukupolvea yllättäen konservatiivisemmat nuoret kierrättävät ja kantavat huolta ympäristöstä. He haluavat nopeita tuloksia, arvostavat valinnanvapautta ja tasa-arvoisia oikeuksia.

Nämä tulevaisuuden toivomme unelmoivat avoimesta ja vapaasta maailmasta.

Miten me erilaisia arvoja kunniottavat ja täysin erilaisista lähtökohdista lähteneet voimme tulla keskenämme toimeen töissä? Sanoisin, että antamalla tilaa ja ymmärtämällä erot, jotka olemme itse saaneet aikaan.

Suuret sukupolvet viittaavat lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa usein pullamössö-sukupolvena, jolle kaikki on tullut valmiina eikä mikään silti riitä. Mutta eikö etuja luotu juuri sen vuoksi ettei kaikesta tarvitse taistella ja elämästä voisi välillä nauttiakin? On selvää, että jos on kokenut köyhyyden, pelottaa taloudellinen tuho ikuisesti. Hyvään tottunut taas kokee tilansa normaaliksi ja haluaa pitää elintasoaan yllä.

Vaikka nuoremmilla sukupolvilla on lähestulkoon käteen kasvaneet puhelimet, ja verkko merkitsese heille jotain muuta kuin kalastusvälinettä, ei sen innokkaasta käytöstä tulisi nykyään loukkaantua. Suurten ikäluokkien edustajat kaipaavat keskustelussa kuuntelijan täyttä huomiota. Paljon puhelintaan näpläävä ihminen saattaa kuitenkin kirjoittaa aiheesta muistiinpanoja tai tiedustella asiaa vaikkapa kolmannelta osapuolelta, mutta kuunnella silti puhujaa.

Y:t puolestaan janoavat palautetta, jota hiukan kovemman koulun käyneet X:t eivät omatoimisesti välttämättä anna. Vanhempien kollegoiden olisi hyvä tunnistaa ja muistaa nuoruuden into, ja nuorempien kuunnella ja sisäistää, miksi jotkut asiat tehdään niin kuin tehdään.

Tavallaan ihan suloinen fakta on se, että konkareita tuppaavat aina ärsyttämään työelämään rynnivät idealistiset nuoret, jotka puolestaan haluavat ravistella vanhoja tottumuksia ja ”tehä ite”.

Tasapainoiseen työkulttuuriin tarvitaan meitä kaikkia.

Voitolla työhön -blogi puntaroi työelämän eri alueita tasapuolisesti. Käsittelemme rehellisen ronskisti myös epätyypillisten työsuhteiden kuten pätkä- ja keikkatyön sekä freelancerin elämän paikoin kimuranttejakin kiemuroita. Huokaise hetkeksi, nappaa kuppi kuumaa ja liity seuraan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LISÄÄ AIHEESTA

07.12.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: PIENISSÄ JOULUISSA
29.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: KUNNIOITUS KULKEE KAHTEEN SUUNTAAN
22.11.2016
VOITOLLA TYÖHÖN -BLOGI: NE TYÖELÄMÄN PIENET ILOT

Etsi työpaikkaa